Ratakadun nuori

Sulauduin sun sanoihin ja siihen että oli kylmä, mut sä lämmitit. Vielä vähän aikaa sitten mä mietin etten sais koskaan ketään, en ainakaan Jopen jälkeen. Se oli oikee sika, enhän mä voinu tietää ettei se oikeesti rakastanu mua vaikka lupas. Se vaikutti niin vilpittömältä. Mut hei, mähän oon vaan ihminen.
-Jätä mulle natsat, mä sopersin humaltuneena Akille.
-Mähän sanoin et sä et ala polttamaan, et vaikka mä polttasin. En vitussa jätä, hanki muualta. Juo nyt toi viimenen niin lähetään, Aki vastas mulle vihaisena.
-Ihan rauhassa, mä kuiskasin ja hörppäsin viimeset kaljat pullon pohjalta.

Mun suhde Jopeen oli aivan erilainen kuin Akiin. Se ei toiminu vaikka se tuntu musta kaikista parhaimmalta poikaystävältä koko maailmassa. Se sanoi, et oli paremminkin juuri se kenestä äiti mua on varottanu. Mut eihän äiti mua voinu varottaa, ku ei mulla semmosta koskaan ollut. Ainakaan kunnollista, ei sitä koskaan kiinnostanu mun menemiset, sillä oli uusi perhe. Isän kans asuessani sain maistaa tuon tuosta nyrkkiä jos en totellu sitä. Sen takia mä olin paljon mielummin Akin kans, ku kuuntelin mun hullua isää.

Käsi kädessä me sitten käveltiin pitkin ratakatua. Se oli mun lempi paikka siitä lähtien, ku olin tavannu Akin. Siellä me ekaa kertaa tavattiin, mä ihastuin Akin ruskeisiin nappisilmiin ja tummiin kiharoihin, kohta jo suudeltiin ja keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välissä. Siellä oli lausuttu kauniita sanoja toiseen potenssiin. Aki oli ollu mulle aina ihana isähahmo, se suojeli mua, todellakin. Musta tuntu et se oli liian ylisuojeleva, mut en kyllä vaihtais Akii mihinkään. Mun repussa kilisi mäyräkoiran jämät, 7 pulloo lämmintä olvii, ei kiitos. Akillaki oli reppu mut sisällä oli kolme spray maalii. Suunnistimme pitkin ratakatua kohti rautatieasemaa.

-Mitä mieltä oot, oisko tää hyvä? Aki katto mua ja sen jälkeen rautatie tunnelin seinää.
-No okei alota sä, mä juon eka yhen bissen, vastasin.
-Ota huikka kuhan et juo liikaa, Aki nauroi.
Aki laitto magneetin spray maalin pohjaan ja ravisteli sitä. Sen jälkeen se alotti suihkuttamalla valkosta väriä pohjalle. Mä en osannu maalata mitään, mutta ihailin aina Akin graffiteja. Jo yhdeksän vuotta se oli harrastanu seinille maalaamista, sen sanoilla sanottuna siis se halus vaan pitää hauskaa ja näyttää omii taitojansa kaikille. Aki olikin mua vanhempi neljä vuotta, välillä tunsin olevani sen rinnalla vain pieni teini-ikäinen ritsa. Mut kuten joku mua viisaampi on mennyt sanomaan, rakkaus ei katso ikää. Oon takertunu siihen sanontaan kuunnellessani mun kaverien päivittelyjä siitä miten oon liian nuori Akille.

Vähän aikaa Akin aloittamisesta kuulin kolinaa. Tönäisin Akia ja käskin sitä kuuntelemaan. Ihan ku joku olis kävelly tunnelissa. Aki katto mua suurilla silmillään ja heilautti kättään merkiksi että meidän piti lähteä. Juostessamme pitkin tunnelia Aki kuiskasi mulle, että jos sille joskus käy jotain, niin se aina rakastaa mua ja suojelee mua. Viimeseen asti, se lupas. Katsoin kummissani Akia, mutta tajusin vasta vähän myöhemmin, että ainahan Aki sanoo noin.