Täyttymättömyys

Kun me aamuyössä tavattiin, tiedettiin heti että me toisillemme kuuluttiin.

Yhdessä kaunis taivas maalattiin,kun ensi kertaa suudeltiin ja sänkyyn kaaduttiin. 

Kietoutuneena toisiimme nukahdettiin, voipuneena vaivuttiin unelmiin.

Mietin silloin että tästä taival alkaa, kiehtova tarina josta ei puutu taikaa.

Kunpa silloin olisin tiennyt siitä, ei sinulle mikään rakkaus riitä.

Sä olit kylmää jäätä, sä kaikkee selitit sohvalla kun samalla silitit mun päätä.

Et pysty ketään rakastamaan, et itsestäs mitään muuta kun palasia antamaan.

Mä päätin yrittää sun pääs kääntää, saada sut näkemään kaiken sen mikä elämässä oli hyvää.

Annoi itsestäni kaikkeni, sydäntä myöden uskoen et rakkaus parantaa ja meidät pelastaa. 

Mut sä käänsit kaiken jälkeen selkäsi, katosit etkä sanonut edes hyvästi.

Jätit jälkeesi vain rauniot palaneet ja pelkkää tuskaa, ilmassa leijui ainoastaan pelkkää mustaa. 
 

Et voi koskaan tietää minkä läpi taistelin kun sä lähdit paeten ja mä epätoivoon vajosin. 


Mutta tuut tietämään tänään, mut on luotu selviytymään. 

Et palaakaan saatu musta vietyä mukanaan, nyt se oot sä joka pohjaan vajoaa. 

Mä en voi muutakaan tehdä kuin uskoa omaan elämään ja sanon sen kerran vielä:

Onnea valitsemallasi tiellä.