En tajuu, miks vieläkin päätäni vaivaan, kauniilla muistoilla meistä, alla nyt synkän taivaan.
Kai mä vaan edelleen sua niin paljon kaipaan, etten mielestä saa sua lainkaan.
Sä olit erilainen, kuin koskaan mulle kukaan nainen.
Siks edelleen vanhoja kuviamme katselen ja joka ilta sua aattelen.
Mä en sitä kiellä, et sut mä tahtoisin vielä. En sillä vanhalla tiellä, vaan aivan toisella reitillä.
Välil tuntuu, et kaikki mitä koettiin ois ollu pelkkää harhaa, koska oon kokenut niin epätodellista tuskaa.
Lopulta mua päätit satuttaa, kun sua olin alkanu liikaa rakastaa.
Kaikki nää on vaan sydämeni sanoista, eikä sua kohtaan ajatuksista pahoista.
Toivottavasti joskus pystyt uskomaan, et mä en sua tulis satuttaa, susta tahtoisin huolta pitää, aina olla tukena ja ikuisesti rakastaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
