Sinä löit.
Sanoilla ja teoilla pientä lasta löit.
Eikö sua tekojesi varjot vainoa,
Sä tiedät ettei kerta ollut ainoa.
Minä kärsin.
Jokainen kerta olin paikalla ja kärsin.
En uskaltanut huutaa apua,
En tehnyt mitään mitä olisin saattanut katua.
Jätit arvet.
Kaikesta mitä teit, jäi syvät arvet.
Tapoit uskoni itseeni, uskoni muihin.
Suunnaton pelko jäi elämään luihin.
Minä voitin.
Viimeisenä seison minä, minä voitin.
Olen kasvattanut kovan kuoren,
Luonteellani murran vaikka vuoren.
Sinä et voi enää satuttaa.
Toivottavasti sinua kaduttaa.
Sanoilla ja teoilla pientä lasta löit.
Eikö sua tekojesi varjot vainoa,
Sä tiedät ettei kerta ollut ainoa.
Minä kärsin.
Jokainen kerta olin paikalla ja kärsin.
En uskaltanut huutaa apua,
En tehnyt mitään mitä olisin saattanut katua.
Jätit arvet.
Kaikesta mitä teit, jäi syvät arvet.
Tapoit uskoni itseeni, uskoni muihin.
Suunnaton pelko jäi elämään luihin.
Minä voitin.
Viimeisenä seison minä, minä voitin.
Olen kasvattanut kovan kuoren,
Luonteellani murran vaikka vuoren.
Sinä et voi enää satuttaa.
Toivottavasti sinua kaduttaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit