Niskassani,
hiusteni alla
kätesi vaativat.
Huulillani,
halukkailla kasvoillani
sormesi tanssivat.
Ojentaisinko
itseni
kylmällä lattialla.
Antaisinko,
ajatusteni harhailla
hetkeksi itseni kadota.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Daisy Kurki | Kaikki ne sanat | 2.11.2020 | 0 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 18.9.2011 | 3 | Runo |
| Daisy Kurki | Kierrätystä | 21.7.2010 | 3 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 21.7.2010 | 1 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 11.6.2010 | 8 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 5.12.2009 | 4 | Runo |
| Daisy Kurki | Nimetön | 27.10.2007 | 2 | Runo |
| Daisy Kurki | Kesytys | 6.7.2007 | 1 | Runo |
| Daisy Kurki | Pesä | 10.5.2007 | 3 | Runo |
Kommentit
Mieleni kysyy, onko tilanne puhujan mielestä sittenkään kaunis. Vaativat kädet, kylmä lattia ja erityisesti itsensä kadottaminen saavat pohtimaan, mitä hän onkaan vailla.
Runo riipaisee myötäelävää sydäntä syvältä. Elämä voi olla raakuudessaan kaunista, ja päin vastoin, mutta missä on sen arvo?
Sähköistä aistillisuutta väreilevä runo.
Hieno kokonaisuus. Pidin!
hieno tunnelma
Mieleni kysyy, onko tilanne puhujan mielestä sittenkään kaunis. Vaativat kädet, kylmä lattia ja erityisesti itsensä kadottaminen saavat pohtimaan, mitä hän onkaan vailla.
Runo riipaisee myötäelävää sydäntä syvältä. Elämä voi olla raakuudessaan kaunista, ja päin vastoin, mutta missä on sen arvo?
Sähköistä aistillisuutta väreilevä runo.
Hieno kokonaisuus. Pidin!
hieno tunnelma