Auringonlaskuja kaupungin yllä
salaisuuksia kauneuden takana
pitseihin käärittyä melankoliaa
röyhelöihin kiinni jäänyttä nuoruutta
Illat muuttuvat uusiksi aamuiksi
lokakuut kietovat kesät harmaiksi muistoiksi
pimeiksi pimeiksi talviksi
Olemme vuoroin täynnä tyllin keveyttä
vuoroin teelitroja ja tomusokerileivoksia
toivoa joka ei lähde ihmisestä koskaan
Selite:
Minne suru ei yllä sen ystävyys täyttää ikuisesti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi