Tämä tie on päättymätön
aurinko laskee taakse
ja minä olen liian hidas näkemään sen säteitä
enkä osaa nähdä vuorten ylitse.
Tämä taivas mahtuu käteeni
vaikka se on liian kaukana minun otettavakseni
ja joku siirtää määränpäätä
aina näkymättömiin.
Minä olen muutaman sydämenlyönnin verran nopeampi
vihaamaan
ja muutaman katkeruuden verran painavampi.
Mutta joskus minä
juoksen niin (lujaa) että jalat eivät koske maahan.
Ja joskus vielä
minun silmäni heijastavat
puhdasta energiaa
intohimoa
kipinöitä suurina purkauksina
kuvan ehjästä ihmisestä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
