Kerrostalon pihalla lapsi
vaivaantuneesti leikkii muiden
ikätobereiden kanssa
kokemusmaailmaltaan monta vuotta
muita edellä
ja silti aina se porukan kuopus
kantaen koko maailman taakkaa
noilla hennoilla harteillaan
eikä kukaan huomaa
Miten elämänhalu murskattiin suurissa nyrkeissä
ja pakotettiin elämään
eikä kukaan huomaa
Sisällä äärimmäinen yksinäisyys
Huuto, joka jää mykäksi
Hiekkalaatikolla lapsiporukla rikkoo yhdessä rakennetun linnan
nauraen yhdessä potkitaan
Joku pisti pahan kätensä lapsen sieluun
yhdessä rakennettiin uusi linna
edellistä hienompi
Lapsi ei enää tiennyt,
kuka on minä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella vakava ja koskettava aihe. :/ Hienosti kirjoitettu.
Surullisen koskettava, kiitos tästä!
Todella vaikuttava runo, joka koskee niin surullisen montaa pientä kulkijaa. Kuinka ihmiset voivatkaan niin helposti ummistaa silmänsä siltä, mitä emme halua tai kestä nähdä. Kirjoitat hienosti!
Kiitos ja kiitos todella paljon tästä..
Jotain outoa tunnen sisälläni tätä lukiessani.
Ensimmäinen runo, joka on todella kolahtanut ja paras runo johonka olen törmännyt.
Kirjoitat taitavasti, koskettavasti.
Jatka.
Vielä kerran kiitos. Tämän tulen lukemaan useasti.
Kiitos ja kiitos todella paljon tästä..
Jotain outoa tunnen sisälläni tätä lukiessani.
Ensimmäinen runo, joka on todella kolahtanut ja paras runo johonka olen törmännyt.
Kirjoitat taitavasti, koskettavasti.
Jatka.
Vielä kerran kiitos. Tämän tulen lukemaan useasti.
hieno, herkkä runo
Hienoja sanavalintoja ja kokonaisuus on upea, pidin!