Pikkuhiljaa rakkaat ystäväni,
pikkuhiljaa kuolen pois.
Pikkuhiljaa tarpeettomuuteni huomaan
ja tavarani kerään tieltänne.
Tapaan toki kuuluu kysyä 'mikä on?'.
Tapaan aina vastata ettei mikään.
Tapaan kuuluu auttavan käden ojentaminen.
Tapaan ymmärtää, milloin se ei tarkoita mitään.
Kauneinta elämässä on lähteminen,
poistuminen taakseen katsomatta.
Mieli tekisi olan yli kurkistaa,
mutta eihän siellä kukaan enää edes muista,
että joku puuttuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toistelu toimii. Hyvä runo. Kunpa minuakaan ei kukaan muistaisi...
Satuttavan kaunista. Minä tahtoisin olla sinä.
Hmm. Ei näin saa ajatella. Hyvästejä kauniimpaa on jälleennäkeminen.
Kukas sitten kirjoittaisi näin koskettavia runoja jos sinä menet pois?