Tuijotan paperia,
pitää minua pilkkanaan.
Puren huulta,
kohta siihenkin tulee haava.
Ei taas.
Haron hiukisani,
Lopettakaa!,
pitäisi saada uusi väri.
Käännän musiikin kovemmalle.
Olkaa nyt vittu hiljaa!
Kynän lyijy napsahtaa poikki.
Käsi puristaa pakonomaisesti,
katse naulittu.
Peitettyä kipua.
Kuuluu vain vaimea laukaus.
Selite:
hmm.. toivottavasti ei mennyt korniksi...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuli vanhat fiilikset mieleen.. En tosin tiedä onko se hyvä asia, tuskin. Mutta hyvä runo, ku sai mulle tuon saman olon taas uudelleen. Hyvää syntymäpäivää joka tapauksessa!