Minä Pimeyden morsiana huntuni nostan,
suruni valtaamana ilolle kostan.
Rakenna kilpi, Rakenna suoja,
jonka taakse kukaan ei tunteitasi näe.
Etsien olkapäätä jota vasten itkeä voisi,
turvallista kättä, joka toivoa toisi.
Pieni ja eksynyt peikko
"Älä hänestä välitä,
"Älä hänen kyyneleitään kuivaa!"
he kuiskaavat ja jatkavat matkaansa
Heikkona, toivoni menettäneenä kaadun,
ja murheeni mudassa lopulta maahan maadun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella mahtava! Mielikuvituksellisen hieno=D Itse pidin tämän tuomista mielikuvista. Upeaa kirjoitusta.
Kaunista tekstiä.Tummasävyinen. Pistää miettimään.
Ajatuksia herättäviä lauseita, joiden riimittely toimi täydellisesti. Laitan hyvin harvoin runoja suosikkeihini. Minun mielestäni tämä on ansainnut sen. Todella upea :)
[Kiitos arvostelustasi]
Siis juma mikä runo!!!
IHANA!!!
MAHTAVA!!!!
Suosikkeihin lentää ---->
tämä on jännä