Joskus tunnen lämmön, hetken
niin kuin voisin aavistaa
miten yksinkertaisuuden
turvaksi voi rakentaa
Olisinhan aina täysi
lämmin mutta nälkäinen
ei tarvitsisi tarttua korteen
ei ponnistella hukkuen
Ja ehkä voisin olla nainen
taikka tyttö herttainen
voisin olla pieni, hento
joku kuulis kuiskauksen
Ja voisi olla onnellinen
rinnallani toinenkin
voisi rakkainpani olla
valo päivän jokaisen
Enkä aina kaipaisi
voittoa suuren taistelun
tänään pimeyden pelko
ainut toverini mun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä on ihan siinä rajalla. se olisi voinut livetä sinne yhdentekevän hempeilyn upottavaa suohon, mutta näin ei onneksi käynyt. uskoisin sen johtuvan siitä koska siinä on (ainakin minulle) aito tunne sekä ajatus taustalle, jopa meille kyynikoille tulee kuvaamiasi kaikkivoipaisen toivon ja optimismin hetkiä, ja sellaisen kuvauksena tämä toimii. hmm, olisin pitänyt enemmän jos tässä olisi ollut vain tuo ensimmäinen hieno kappale, ja viimeinen rivi meni aavistuksen yli.