Sanani sanottuna,
kiveen hakattuna,
taivun alle routaisen maan,
silmät suljettuna vaivun unholaan,
kivireki joka ruumistani kuljettaa,
vasten luolan seiniä kolkuttaa.
Katson kuolemaa silmiin mut en tunne mitään,
olen matkalla edenistä itään,
oppirahat maksettu aina kantapään kautta,
vain hetki jolloin tunsin rakkautta.
Selite:
pikkasen jäi nyt kesken
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lohdutonta kaihoisaa tekstiä hyvässä runossasi.
Surumielin käy matka eteenpäin, vahvistuuhan niinkin, kun koittaa päivä jolloin aurinko alkaa pilkahdella seisoo vahvana. Hyvää syntymäpäivää!