Talven routa taas maahan laskeutuu,
pieni kultainen lintu syliini sulkeutuu.
Se tahtoo äitinsä luokse lämpimään,
kuka kultainen veisi sen etelään?
Kylmää lunta taas sataa,
kultaista lintua alkaa paleltaa.
Se rintakehääni vasten painautuu,
niin sen pelot siten pois haihtuu.
Sää ennestään jo kylmenee,
kultainen lintu heikkenee.
Se laulaa viimeisen kerran ,
kultaisen laulun verran.
Se silmänsä pian sulkee,
ja sen sielu taivaassa kulkee…
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi