Talven routa taas maahan laskeutuu,
pieni kultainen lintu syliini sulkeutuu.
Se tahtoo äitinsä luokse lämpimään,
kuka kultainen veisi sen etelään?
Kylmää lunta taas sataa,
kultaista lintua alkaa paleltaa.
Se rintakehääni vasten painautuu,
niin sen pelot siten pois haihtuu.
Sää ennestään jo kylmenee,
kultainen lintu heikkenee.
Se laulaa viimeisen kerran ,
kultaisen laulun verran.
Se silmänsä pian sulkee,
ja sen sielu taivaassa kulkee…
Selite:
Tuli mieleen edesmenneestä kesystä variksesta, joka oli minun lemmikki... Äiti löyti sen orpona kaupungilla. Äiti otti sen meille ja se oli meille tosi hyvä ystävä, sen nimi oli Roope. Se aina istui olkapäällä.. Mutta yhtenä päivänä se meni lentoon ja sitten seuraavana päivänä naapurin setä ampui haulikolla...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
