Päättymätön

Runoilija 4483922e3831418dbe4cfeebbe575041

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 3.3.2018
Viimeksi paikalla: 12.1.2019 23:50

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 



Pimeässäkin
Tunnistan piirteet
Joita ikävöin eilenkin

Auringonlaskun jälkeen
Annoin surulle kasvot
Joita kaipasin

Vain vieno hyvästi
Silmissä mustissa
Voimaansa hautaan valuvissa
Sameaan kuoppaan asfaltissa
Johon minä taas jalkani kastelen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voisi kysyä että voiko surua kaivata mutta luulisin että runollasi jokin kaipaus jäi suruun asustamaan ... kuin päättymättömään tunteeseen. Suru kuin kaipauskin voi olla kaunista että lohdullista jostain unohtumattomasta ajasta,joka ei palaa mutta miten sitten hallita sitä jotta itse pystyisi elää elämäänsä eteenpäin ?
Runot ovat elämän peilejä !
Hillitysti ja tyylikkästi annat sanat kaipaukselle. Runon lopetus tuo koskettavasti mukaan arjen melankolian.
 

Käyttäjän kaikki runot