Unohdin minut

Runoilija Sorveira

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 16.2.2018
Viimeksi paikalla: 14.3.2023 16:44

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
9.3.1983

Runomaan paluumuuttaja, joka koettaa löytää polun takaisin sanojen saloihin. Toipilas, rantakiville pelastautunut seilaaja, joka toisinaan roikkuu käkkyrämännyn oksassa, toisinaan juoksentelee auringonsäteiden lomassa. 

Through the Path of Poems I'm trying to find the way back to the Land of Lyrics.

Saatan kirjoittaa itsestäni. Tai sinusta. Tai siitä heinäsirkasta, jonka tapasin eilen työmatkalla. Joskus kirjoitan unelmasta - tai unesta - joskus lapsesta, jonka näin kirjan rivien välissä. Toisinaan todellisuus kohtaa todellisuuden, toisinaan hipaisee kuvitelmaa. Runon minä voit olla myös sinä. Tai hän. Tai me kaikki, ymmärräthän.
Suosittelen:
 
Unohdinko jälleen
 
En edes muistanut
että olin unohtanut
 
sanani valuivat ulos
enkä enää
kyennyt ilmaisemaan itseäni
 
kuin määräaikaisen lobotomian
läpikäynyt kehoni
ja mieleni
 
unohti
 
Nyt opettelen 
 
uudelleen
tuntemaan minut
 
Selite: 
Kun uupumus vie muistin, jonka yrität saada takaisin ollaksesi sinä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, itseään ei pidä unohtaa, missään tilanteessa.
Sanasi resonoivat näillä mielen kielillä.... Hieno

-tässä on sellaista samaistumis pintaa kuin dejavu, ilmiössä

-mutta jotain myös leikillistä siinä ja armollista, että unohtaa muistaa

-unohtaa että on unohtanut, koomista suorastaan?

vaikuttava
hienosti runoiltu
unohtamisesta
 

Käyttäjän kaikki runot