Tartun minä vuosien jälkeen
jälleen tähän runoilijan universaaliin
kynään.
Ulos pulppuaa ajatuksia, sekaisia
tunteita, tuskaa, hikeä ja kyyneleitä.
pelkoa, ahdistusta, murheita..
menettämisen pelon tunteen tuntea jälleen saan
tehdä voi mä en asioille mitään
voin vain odottaa
samalla kehoni tuottaa
energiaa joka saa minut
adrenaliinin kalloin värisemään
Tiedä mä en mitä sanoisin
tiedä mä en minne menisin
tiedä mä en miten tämän kaiken unohtaisin
Koska olen vain...
Minä...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
puhutteleva, hieno runo!
KAunis ::D
Pidin paljon :)