Nimetön

Kun minä luon nahkani

käännän sen nurinniskoin.



Ympäriämpäri

ja mullinmallin.



Vedän sen puukolla auki

aloitan ranteesta

jatkan käsivarresta



olkavarren jälkeen niska

selkänikamat rusahtavat poikki



ja yhä uudestaan

minä luon nahkani



kunnes minusta on enää jäljellä

			palasia



luunsirpaleita

van Goghin korva ja

pureskellut kynnet.



Aloitan kirjoittamisen alusta

ja poltan paperit

sytyttämälläni tupakalla.



Täällä ei ole valoa.



(Vielä.)