En laula sinulle onnesta en kyyneleistäkään. Kaipaan sinua todella paljon. Tätä tunnetta en ole keksinyt. Se tulee suoraan sydämestäni. Itken sydämessäni ja rukoilen. Miksi pitää olla minun vanki heikkouden? Voi kumpa huomaisi minut hän. Tyhjin käsin.Nyt vain omin avuin nousisin. Nenäliinan taittelin. Onnekas olen kun sut saan. Kanssani vaeltamaan. Oi miksi oi miksi vaan en vaan pysty rakastamaan. Kyynel kostea vierähtää. En tahdo tunnetta ikävää. Yhä viipyen lentosuukossa sen,on poskesi piilossa hymynen. Eräs taiteilija sai sinut itkemään. Ilman erehdystäkään tulet juosten takaisin. Aivan kuin onnen avaimen saisit takaisin. Minä ja avaimeni lukossa molemmat. Enää ei saa erehtyä. Portin pielessä. On rakkaus pysyvä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit