Tänävuonna
juhannuspäivä
on sun kuolinpäivä
mutta 14- vuotta sitten.
se oli juhannuksen alla.
keskikesän keskiviikko
isä kaipaan sua niin
katson kuinka sadepisarat ropisee maahan!
Vettä tulee kaatamalla!
taivaskin itkee ikävää!
puolet mun elämästä oon ollu ilman sua!
et sää varmaan ois koskaan jättäny mua!
jos sun ei ois ollu aika lähtee!.
mää tuijotan öisin tähtee
sädekehä
Linnunpesä
metsä tuoksuu ruoholle! Vehreydelle !
kesälle!
juhannukselle!
koivullle !:
vaan niin se tuoksu sillonkin
14' vuotta sitten!
kaikki oli sillon hiljaa
Niin hiljaa
Tuuli ei soinut puissa
muualla ehkä oli lippu salossa
meillä se oli puolessa välissä
aamu se oli kauhein
raadollisin
tappavin
ikinä
se hiljaisuuss
se äänettömyys
se syvä tyhjyys
ja lopullisuus
se edellis vuoden syksy
lakas lehtien lisäks pois sut!
jätti muiston sydämeen
ikävän tunteen ikuiseen
nyt! Nyt on paljon kaikki muuttunu!
mut isä ajatukset on ikävään juuttunu!
et sää olis varmaan suuttunu
aurinko valaisee pilven raosta
Jostain puun onkalosta
elämä runnoo, potkii ja lyö
ja kaikki voimani syö
Vaikka olis yö
olis kova työ
irrottaa vyö
jossa riippuu muistot
kuvat
hetket nuo
jotka vie isä lähemmäks sun luo
ajatus vain tuo
Ja jotain siitä suo
kukoistaa kesä
Linnuilla pesä
lähtee matkaan eksyksissä
vesissä
lentoon ei lintu lennä
ei se ennä
siivet ei kanna
Voimaa anna!
hyvästi jää
sitten tää
Loppuu kerä
päättyy erä
tylsistyy terä
juhannuspäivä
on sun kuolinpäivä
mutta 14- vuotta sitten.
se oli juhannuksen alla.
keskikesän keskiviikko
isä kaipaan sua niin
katson kuinka sadepisarat ropisee maahan!
Vettä tulee kaatamalla!
taivaskin itkee ikävää!
puolet mun elämästä oon ollu ilman sua!
et sää varmaan ois koskaan jättäny mua!
jos sun ei ois ollu aika lähtee!.
mää tuijotan öisin tähtee
sädekehä
Linnunpesä
metsä tuoksuu ruoholle! Vehreydelle !
kesälle!
juhannukselle!
koivullle !:
vaan niin se tuoksu sillonkin
14' vuotta sitten!
kaikki oli sillon hiljaa
Niin hiljaa
Tuuli ei soinut puissa
muualla ehkä oli lippu salossa
meillä se oli puolessa välissä
aamu se oli kauhein
raadollisin
tappavin
ikinä
se hiljaisuuss
se äänettömyys
se syvä tyhjyys
ja lopullisuus
se edellis vuoden syksy
lakas lehtien lisäks pois sut!
jätti muiston sydämeen
ikävän tunteen ikuiseen
nyt! Nyt on paljon kaikki muuttunu!
mut isä ajatukset on ikävään juuttunu!
et sää olis varmaan suuttunu
aurinko valaisee pilven raosta
Jostain puun onkalosta
elämä runnoo, potkii ja lyö
ja kaikki voimani syö
Vaikka olis yö
olis kova työ
irrottaa vyö
jossa riippuu muistot
kuvat
hetket nuo
jotka vie isä lähemmäks sun luo
ajatus vain tuo
Ja jotain siitä suo
kukoistaa kesä
Linnuilla pesä
lähtee matkaan eksyksissä
vesissä
lentoon ei lintu lennä
ei se ennä
siivet ei kanna
Voimaa anna!
hyvästi jää
sitten tää
Loppuu kerä
päättyy erä
tylsistyy terä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut