työvuorolla aukean tunteella
lintsaan tunteetta
koen tehtäväkseni
kirjoittaa
olla Taiteilija
Luova
Luoja
oi, kuinka tärkeä olenkaan
maailmantuskan kantaja
kuka tätä kantaisi jos en minä
minä minä minä minä
kai olet nähnyt kun nenäni pyrkii taivaaseen
kai olet kuullut kun Luoja baareissa armosta vastailee
jos vastailee
usein tyytyy seuraamaan
kuolevaisten hupsuttelua
voi teitä
pieniä
ja tämä runokin on ironiaa
tiedän että nyökyttelit
ja minä nauran
sopivasti
vaikken ole harjoitellut
sillä minulla on köyhän valtakunta
tahdon voima
ja kruunuttoman kunnia
ihmisen ajan
Selite:
pelastan tämän ajalta ja sen katoamiselta
en ole täällä enää kauan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Omantunnon ääni, itseironinenkin, kolahti. Kiitos.
haikeaa tekstiä, upea.. hiljaseks veti! ^^
Upeaa! Pidin :)
Huikaisevan upeaa tekstiä, loistavaa sanankäyttöä!