Lupasi vähän,

Sanoi:

hiljaa
Istu tähän,
 katso, koe ja hengitä.

Keskeltä kylmän maan,
Takaa tuiskuisten viimojen, piilosta
Pilvien tummien
Se kuiski.

Pilkautti valoa vähän,
Lämpöä läikäytti
Sanojensa painoksi.
Takuuksi tulevan.

Vaikka vihmoi ja selkäpiitä värisytti
Minä kuiskeitaan uskollisesti kuuntelin.

Asteiden alakulosta
Välittämättä,

Kuin tatti kannolla
Kestin,
Otin vastaan vihreän vartijan
Pestin.

Tulivat linnut,
Tuli laulu.
Ihan niin kuin lupasi.

Aukesi järven selkään värisevä sininen taulu.
Hanhien aurat kera kurkien,
 Joutsenetkin kaikki katsastin.

Perhosia ja pörriäisiä se eteeni toi.
Toinen toistaan hienompia näytti.

Rastaiden pöyhimien
Lehtien alta nousi silmujen koi.

Koivujen latvojen punertuessa
Minä istuin ja hengitin hiljaa, vaikka oli vielä kylmä ja väsyttikin.

Jossain jänisten juoksun ja kottaraisten kohdalla minä väsyin.
Kiurun vielä kuulin ja
Lehtopöllön huudon.

Sitten minä nukahdin.

....

Ja kun eloon taas nousin,

Oli puissa jo suuret lehdet ja kielotkin tötteröllä.
Pientareilla kukkien keltainen laiho.

Ja minulla
Lämmöstä kihonneet
Hikipisarat ohimolla.

Mielessä
 ystävän kaiho.

Niin on vikkelä
Liikkeissään
 tuo
 joka jättää jälkeensä pari viikkoa heleänvihreää.

Ihanaa aikaa.