siellä hiippailee joku hullu meidän pihalla puhuu ittekseen kiroilee sättii ja nauraa titityy matkii talitinttiä ja oravaa ja apinaa pihapuussa tuulen varastama pyykki oletus Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi Kommentit 28.2.2019 9:09 Kultasiipinen oijoi, Ihana niinkuin sinäkin :D Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 9:28 Punahilkka Ratkiriemukas Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 10:57 Pieni vihreä mies Noin voi käydä ihan kenelle vain :D Oivallista. Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 11:12 Vanamo Se alkaa olla "kevättä rinnassa" ja laittaa sirkuttamaan. :) Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 12:26 lempinimimerkki Mä en kestä, ihan paras tää :D Aika hulvattomat mielikuvat syntyi :D Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 14:58 runoretku Jännä. Tykkäsin. Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 17:03 arlette Hauska runo, ja tuuli varmaan kuivaa sen "pöllimänsä" pyykin? Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 17:54 superNatiivi Niin ja mitenkä niin, vaimoihmistä palvelukseen, eikös tuo pihalla tempova eläväinen riitä :) Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 18:04 suntsu Ai miten ihanaa tulla taas tänne ja löytää tämä! Ihanan hulvaton. Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 1.3.2019 0:15 Star Kaikenlaista mahtuu maailmaan. Onnea kuukauden runoilijalle <3 Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 28.2.2019 23:28 lindalinda Täh, misä, kuka, millo ? Tää on hauska runo. Ajatusmaailmaani sotkee niin vietävästi se, että viimeinen lause repii itsensä irti edeltävästä ja silti se kruunaa kokonaisuuden. Siinä on se jokin, joka löytyy kaikista runoistasi. Se, mitä olen aina rakastanut ja se mitä en osaa selittää. Nih. Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi 2.3.2019 9:22 Milele En se minä ollut, en ainakaan myönnä, vaikka tuntomerkit sopisi. Kiva runo! Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi Sivut« ensimmäinen ‹ edellinen 1 2
Kommentit
Tää on hauska runo.
Ajatusmaailmaani sotkee niin vietävästi se, että viimeinen lause repii itsensä irti edeltävästä ja silti se kruunaa kokonaisuuden. Siinä on se jokin, joka löytyy kaikista runoistasi. Se, mitä olen aina rakastanut ja se mitä en osaa selittää.
Nih.
En se minä ollut, en ainakaan myönnä, vaikka tuntomerkit sopisi.
Kiva runo!
Sivut