Valkea maa,
kohmeinen multa,
pureva viima,
jäinen rauha.
Ei kai vaan taas jonkun
kovempi sydän,
ja kovemmat kädet?
Lumiviltin alle,
ihminen tekee pedin.
Voi kun joku vielä
muistaisi herättää.
Ei sentään olla edes
Siperiassa,
ja talvikin on leuto,
miettii ihminen.
Olisipa talviturkki.
Jokainen seppä,
takoo oman onnensa.
Ei ollut voimia nostaa lekaa
eikä vasaraa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
