Pidemmän aikaa
on menneisyys vainonnut minua.
Tullut uniini painajaisina.
Mieleeni välähdyksenomaisina kuvina.
Pelko
Nälkä
Kipu
Voin edelleen maistaa kaurapuuron maun suussani.
Aamiaisella,
lounaalla,
päivällisellä,
iltapalalla...
Se ainainen nälkä ja se pelko kipuna sisälläni
Joka ilta kun valot sammuvat,
joka aamu ennen kuin valot syttyvät taas.
Hetkeksi haluaisin vain unohtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakasta kuvausta ei-niin-toivotusta lapsuudesta. Pelko, nälkä ja kipu ovat liiankin tuttuja monelle lapselle. Onneksi haavat voivat myöhemmin parantua. Kun ihminen kasvaa ja saa tilaa kohdata itseään. Niin merkillistä kuin se onkin vaikeista kokemuksista voi tulla jopa välineitä empatiaan, elämänymmärrykseen, toisten ymmärtämiseen ja kohtaamiseen.