Kai me vielä joskus
muistetaan, rakas:
ei ole vahvempaa
viestiä
kuin
kynttilän liekissä,
taivaaseen kulkevissa juovissa,
ristissä,
jota silmät sirrillään tuijotetaan
Ei ole sanatonta rukousta
vahvempaa
Päät vierekkäin maataan
pölyisillä patjoilla
Kuullaan hiirien hiipivät
askeleet
Eikä pelätä yhtään
Tuijotetaan niin kauan,
että
silmiin sattuu ja itkettää
Opitaan sivu
tai kaksi
elämän evankeliumista
Pidetään kädestä kiinni,
vuorotellen
kuunnellaan,
puhutaan
Yhtä aikaa
aina
ollaan lähellä
Joskus vielä,
me kaksi prinsessaa,
elämme
sitä hiljaista hetkeä
Ja joskus
lentokoneet jäävät paikoilleen
ja me,
niin juuri me, rakas,
tuijotetaan kynttilöitä
hiljaa,
silmät sirrillään
kunnes itkettää niin kuin nyt
Ja me vaietaan
ja puhutaan
Ehkä opitaan
jotain
elämän evankeliumista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yksi kauneimmista koskaan lukemistani runoista. En usko että mitkään sanani tekisivät oikeutta tälle.
Niin vahvaa!
Sait melkein itkemään :')
Koskettavan kaunis.
Niin kaunista, pimeyteenkin tulee jostain valoa.
"Ja joskus
lentokoneet jäävät paikoilleen" Saa todellakin pysähtymään.
"Ja me vaietaan
ja puhutaan
Ehkä opitaan jotain
elämän evankeliumista" Aivan ihana! :)
Aivan loistava! Elämän evankeliumia ei tosiaan taida koskaan oppia, yksin se on vielä entistä vaikeampaa. Upea runo :)
'ei ole vahvempaa
viestiä
kuin
kynttilän liekissä,
taivaaseen kulkevissa juovissa,
ristissä,
jota silmät sirrillään tuijotetaan'
Todella kaunis runo :)