Tienlaitaa kuljen yksinäni ja ihmettelen. Ylpeästi kävelen, eteenpäin katselen.. Yhtäkkiä huomaan kasvin.. niin vihreän kasvin. Jään katselemaan siihen, en ajattele mitään, minä vain katson. Sehän suorastaan hehkuu kauneutta ja jatkan vain katsomistani..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina välillä hyvä pysähtyä katselemaan ympärilleen :) Hieno runo
Runossasi hurmaava rytmi ja oivaltamisen riemua! Kunnioitusta luonnonihmettä kohtaan...