Kolmas
istutti minuun
Epäilyksen varjon
Häilyy yllämme
pyörremyrskyn tavoin
Valmiina
kaiken tuhoamaan
Unelmistamme
en tahdo luopua
Kaikkea Kaunista Haudata
Sinua
elämästäni kadottaa
Kantaako
paratiisimme särkymättä
Kestääkö
pahimmatkin myrskyt
Kolmannelle
ei ole maailmassamme sijaa
Selite:
tummia sävyjä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toivon varjojen häipyvän...kirjoitat epäilyistäsi hienosti. Tunteet välittyvät sanoissasi.
kiitos arvostelusta! :)
tää on tosi kaunis ja sanomallinen runo! koskettaa omaakin elämääni juuri tällä hetkellä!
*suosikkeihini*
Tämä on hyvä runo!!...Loistavaa!! :o)
Koskettava runo. Toivottavasti kaikki selkiää ajallaan. Rakkaudella on valtava voima.