yhtäkkiä ymmärtää, miten kaikki
tuttu, kotoisa ja rakkaudellinen
on aina ollut olemassa
siellä ja täällä
vaihtelevassa muodossa
lapsuuden kauneus ja epätäydellisyys
yksinäisellä luodolla lokit huutavat nälkäänsä yömyöhään
kaipaavat aina jotakin
vaikka taas on kesä
järvi täynnä kalaa, keittiö perkeitä
saatte nekin
kaupungissa lapset juopot muusikot yksin
yhdessä
yhtäkaikki sulassa sovussa
onko vielä tuulessa huojuvia peltoja,
kysyn
piittaamatta,
tulisiko hyvä kuva tai edes
hyvä hetki
harmaa aamupuuro
kevytmaito
(en ollut kuullut onnettomista lehmistä)
ruutupöytäliina
pauhaava järvi
nintendot
pikkuveli
maailma päättyi siihen mistä alkoi
edessä siintävä ulappa
kasvoin niin isoksi
etten enää uskaltanut katsoa silmiin
kun omissakin
näin vain valheita
hentojen totuuksien
päällä ja edessä
vaarallisinta
on haluta rakastua niin palavasti
että unohtaa rakastaa niitä,
joiden rakkaus on ikuista
ei odota tai kysy
parempaa ihmisyyttä
(vain viisaat tietävät, ettei sellaista ole)
minä opin päästämään irti
asioista, jotka eivät tuoneet onnea
sillä miten sen muka voisi
vaihtaa intohimoon
jännitykseen
ei makuuhuone koskaan tullut tutuksi
siellä oltiin silmät kiinni
lähdettiin paita puoliksi housuissa
likaiset pikkarit liimautuneina
pyllyvakoon
viini vasta
nousemassa hattuun
olit kuva mielessäni
mehu jalkojeni välissä
ateria,
jota ei koskaan syöty loppuun
ja kun minä kuitenkin
haluan sen kolmen ruokalajin menun
tuttu, kotoisa ja rakkaudellinen
on aina ollut olemassa
siellä ja täällä
vaihtelevassa muodossa
lapsuuden kauneus ja epätäydellisyys
yksinäisellä luodolla lokit huutavat nälkäänsä yömyöhään
kaipaavat aina jotakin
vaikka taas on kesä
järvi täynnä kalaa, keittiö perkeitä
saatte nekin
kaupungissa lapset juopot muusikot yksin
yhdessä
yhtäkaikki sulassa sovussa
onko vielä tuulessa huojuvia peltoja,
kysyn
piittaamatta,
tulisiko hyvä kuva tai edes
hyvä hetki
harmaa aamupuuro
kevytmaito
(en ollut kuullut onnettomista lehmistä)
ruutupöytäliina
pauhaava järvi
nintendot
pikkuveli
maailma päättyi siihen mistä alkoi
edessä siintävä ulappa
kasvoin niin isoksi
etten enää uskaltanut katsoa silmiin
kun omissakin
näin vain valheita
hentojen totuuksien
päällä ja edessä
vaarallisinta
on haluta rakastua niin palavasti
että unohtaa rakastaa niitä,
joiden rakkaus on ikuista
ei odota tai kysy
parempaa ihmisyyttä
(vain viisaat tietävät, ettei sellaista ole)
minä opin päästämään irti
asioista, jotka eivät tuoneet onnea
sillä miten sen muka voisi
vaihtaa intohimoon
jännitykseen
ei makuuhuone koskaan tullut tutuksi
siellä oltiin silmät kiinni
lähdettiin paita puoliksi housuissa
likaiset pikkarit liimautuneina
pyllyvakoon
viini vasta
nousemassa hattuun
olit kuva mielessäni
mehu jalkojeni välissä
ateria,
jota ei koskaan syöty loppuun
ja kun minä kuitenkin
haluan sen kolmen ruokalajin menun
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi