Millä Sinut hurmaisin,
omaksi ottaisin!?
Hiuksiasi hulmuttaisin.
Huuliasi hivelisin.
Käteni käteesi laittaisin.
Sydämestäsi huolen pitäisin.
Aamulla suudelmin herättäisin.
Päivisin hymyssä suin sinua ajattelisin.
Illalla hellyyteen nukuttaisin.
Öisin kainalossa pitäisin.
Huolesi kuuntelisin ja sinua tukisin.
Iloissa kanssasi juhlisin.
En voi tuulentupia antaa,
en linnoja rakentaa.
En voi kuuta taivaalta tiputtaa,
en aurinkoakaan.
En voi maailmaa lahjoittaa,
en ammentaa.
Yhteistä elämää, Sinulle voin antaa ja kanssasi ahertaa.
Yhteistä taivalta, päällä maan.
Jo Eino Leino aikoinaan,
sanoi runossaan…
- edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Selite:
Runon kaksi viimeistä riviä on Eino Leinoa.
Eino Leinon, tekijänoikeuslain mukainen suoja-aika on päättynyt 10.1.1996.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kyllähän näillä sanoilla, ajatuksilla, teoilla hurmaisi kene vaan...luulen.
kaunista tekstiä :)
Eiköhän tällä omakseen saa....
Kaunis, realistinen kuvaus!
Tällaisesta voin vain uneksia....siksi olikin hienoa että kirjoitit tämän ja saan lukea sitä pahana hetkenä. Kiitos!
Kiitos arvosteluistasi:)
kaunis on runosi..ja yhdyn edelliseen..:)
minut voisi ainakin hyvin hurmata tällä:)
Alun kysymykseen vastaisin, että tällä runolla hänen hurmaamisensa saattaisi kyllä onnistua. Paljon luvattu tässä, mutta ei liikoja kuitenkaan. Hienoa tekstiä.
Tuo Eino Leino sitaatti on minun lempirunostani ja SE on ihna. Tässä omassasi luettelet melkein kuin kauppalistalta kaikkea mitä haluaisit tehdä ja mitä sitten taas et voi antaa, mutta kuitenkin lupaat yheistä taivallusta ja aherrusta, jota vertaat Einon tekstiin. Mielenkiintoinen sekoitus. Nyt runon minä on ihan tavallinen mies. Hyvä.
voi ihanaa, juuri nyt haluan ottaa nämä sanat mukaani sinne helsinkiin city maratonille