Nimetön

Minä muistan sinut rakkaani

kun yöt ovat kylmät ja 

kosteat kuin tuuli joka

           aamuisin valvoo

ja odottaa

      ja katsoo

hiljaisuuden rakentamaa

hämmennystä ja minua

sen sisässä

eikä aika tiedä kuinka

kuluisi minun sitä

täyttämättä, käyttämättä

sydäntä jonka luullakseni

oli tarkoitus täyttyä