Paahto punaisesta hiuksesta,
veräjäisen vihan vanki.
Oli ahdistus, oli sana
rautakärjet, torakat
Ja pikku kummajaisen
henki aivan toisenlainen.
Ruosteiset yöperhoset,
ne elivät vain päivän!
Alempiarvoisen maali
se avasi minulle oven.
Se oli tuhannen runon suo, jossa kolaroi sukupolvet.
Selite:
Vimma-vuodet, minä pienenä. Hermi ehkä muistaa. Vai kirjoitatko kenties sinne vieläkin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
