Lukkoja

Ympärilläni lukkoja
niitä mitä painoin itse tiukasti kiinni

Avaimia
niitä mitä en uskonut koskaan käyttäväni 

Seison keskellä huonettani
Sovittelen avaimia lukkoihin
Ja koetan löytää toisiinsa sopivia

Samalla ajatukseni kuiskivat haluistani
tarpeistani
Pakottaen avaimia lukkoihin
Pakottaen kuvia mieleeni

Puren huultani

Suljen silmäni

Kuuntelen pieniä henkäyksiäni

Kuvittelen kosketustasi

Eikä kuvitelmat koskaan ole ollut tarpeeksi
Tarvitsen sinua kipeästi
Olen valmis olemaan omasi
Mitä tahansa se vaatisi

Lukot olivat aina vain minun suojakseni
Pelkojeni ravinnoksi

En tarvitse enempää kahleita
ellet sinä tahdo niitä minuun lukita