Minä rakastan sinua.
Ymmärrä en aina,
eikä minun tarvitsekaan,
sillä hyväksyä voin
ja hyväksynkin
juuri sellaisena kuin olet.
Jos joskus päätät hylätä minut,
sydämeni särkyy,
tunnen suurta tuskaa.
Olen kuitenkin kokonainen,
rakastetuksi tulemisen arvoinen ja onnellinen
myös ilman sinua,
taas joskus.
Sittenkin rakastan sinua
ja kannan sinua mukanani
elämäni loppuun.
Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa itse
virheellisiä ratkaisuja ei ole,
syyllisiä ei ole,
anteeksi olen antanut jo etukäteen.
Menneessä ei kannata elää,
surut on surtava
ja päästettävä sitten niistä irti.
Eletään tässä hetkessä,
huomista ei vielä ole
ja mennyt on jo eletty.
Rakastan sinua siten kuin valitset,
läheltä
tai niin kaukaa ettet edes muista minua.
Vaikka joskus loukkaisitkin minua niin,
etten haluaisi olla enää kanssasi
se ei tarkoita sitä, etten rakastaisi sinua edelleen,
minä vain suojelen itseäni turhalta tuskalta.
Rakkaus on tekoja,
ei sanoja.
Rakastan sinua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus antaa paljon anteeksi ja valaisee elämän polkuja. Hieno pyyteetön runo.
Koskettavaa..ei elämässä voita mitään katsomalla taakseen vaan on katsottava huomiseen.