Sortuu jäkättämään
seitsemännen jälkeen.
Vaikka linjat on loppu,
kahdeksannelle ryömii.
Hame korvissa kurvaa, kurlaa.
Muistaa syksyn ja ruman lauseen;
mieleen survoutuneen saastan.
Sopiva hetki ottaa puheeksi,
kun tänä yönä maistuu
loukkauksen katkero karva.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Olio | Uutta | 20.4.2007 | 2 | Runo |
| Olio | Saatat koskettaa | 17.5.2006 | 1 | Runo |
| Olio | Kevät | 17.3.2006 | 1 | Runo |
| Olio | Nimetön | 2.2.2006 | 3 | Runo |
| Olio | Iho | 6.8.2004 | 9 | Runo |
| Olio | Taivasalla kesäyönä | 3.8.2004 | 4 | Runo |
| Olio | Toinen Toisesta | 28.7.2004 | 0 | Runo |
| Olio | Huoletonta nakuilua | 18.5.2004 | 4 | Runo |
| Olio | Nimetön | 11.5.2004 | 0 | Runo |
| Olio | Luopumisesta II | 19.4.2004 | 1 | Runo |
Kommentit
tässä on paljon tunnetta ja loukkauksen aiheuttamaa pahaa oloa takana. hetki ei kyllä ole se sopivin asian esille ottamiseksi, mutta kyllä tämä tekstinä maistuu.