Muistoja

Avaan oven,
menneisyyteeni,

näen sen kaiken peileistä;
äidin ja tädin,
juomassa korviketta kupeistaan

Ajattelen,
EI!
Ei, en tahdo,
en tahdo enää nähdä!

Kurkistan ulos ikkunasta,
näen sieluni silmin
kuinka he saapuivat
mereltä,
meidän taloomme,
vaikkei alakerran rouva
heitä halunnutkaan

Ja taas näen,
peilit ympärilläni.
Heijastavat jokaista
kipeää muistoani

Vannoin

en koskaan palaa,

muistoihini