Avaan oven,
menneisyyteeni,
näen sen kaiken peileistä;
äidin ja tädin,
juomassa korviketta kupeistaan
Ajattelen,
EI!
Ei, en tahdo,
en tahdo enää nähdä!
Kurkistan ulos ikkunasta,
näen sieluni silmin
kuinka he saapuivat
mereltä,
meidän taloomme,
vaikkei alakerran rouva
heitä halunnutkaan
Ja taas näen,
peilit ympärilläni.
Heijastavat jokaista
kipeää muistoani
Vannoin
en koskaan palaa,
muistoihini
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi