Kaunis lähtö korkeuksiin.

On kulkija hiljaisuudessa,
pimeissä varjoissa,
sinisessä illassa,
niin pimeässä maailmassa,
miettii menneitä,
kuljettuaan hetken sulkee silmänsä,
tiputtaen niistä kyyneleitä,
alkaa satamaan vettä,
hän ei välitä,
niinkuin ei kukaan hänestä
tän maan päällä,
menetti tyhmyydellään ystäviä,
käytöksellään rakkaan,
sulkeutuneisuudellaan sisarukset,
sairaudelle vanhemmat,
taivaassa nekin makaavat,
kykemättöminä auttamaan,
rakkaus ei riitä enää,
se ei riitä mihinkään,
vain veri suutelee enää rannetta valkeaa,
lähellä nainen kehtoa keinuttaa,
uneen lapsensa kuljettaa,
niin kaunis on tää kuolema,