kaksinkäsin

olutta voisin ottaa
ja taivaita voisin koskettaa
ja nostaa kaikkien huulille sen
minkä kielsin
enää en

mikään ei ole totta kuitenkaan
valheita suollan pinnalle maan
epätotuuksia
mutta ei kuitenkaan maanpetoksia

olutta otan ja hiljenen
kurkkuun kaadan ja sipaisen
huulille rasvaa ettei huomenna kuivaa
kun herään taas asunnosta jonkun vieraan

ilta lähenisi loppuaan
kun nousen ylös huutamaan
että miehen otan, tulkaa ottamaan
ja minut taas kaveriporukalla kotiin kannetaan

minä olen piru naiseksi
nainen piruksi
ja harvoin selvinpäin

revin vaatteet päältä
itseni ja muiden
huuto kaikuu helsinkiin
ja rappukäytävä tulvii metelin voimasta
tulvii rakkaudesta vihasta surusta onnesta ilosta

räjäytän pommin ja lyön pääni
verta tulvii sinne käytävään
siskot veljet kuulkaa minua
tänään ei ole eilen ja huomenna ei ole nyt

siis eläkää pirut ja nauttikaa
huomista ei välttämättä tulekaan
mitä sitten kun tyhjyydessä ei ole punaviiniä
miten sitten kaartuu suunne niin kovin totinen

otan kaikesta irti kaiken nyt
huomennakin varmaan otan
jos huomista tulee ensinkään
tulee tai on tulematta

suutelen punaviinihuulillani vierasta miestä
vieras mies suutelee takaisin
ylihuomenna hän ei muista minua
mutta minä muistan hänet

meitä ei oltu tarkoitettu toisillemme eikä muille