Lounastauolla
etsin hiomakonetta.
Löysinkin.
Pieni ja käteensopiva hiomahiiri.
Ensin olin varma tarpeellisuudesta.
Sitten mietin
sopiiko hankinta
eilen päättämääni linjaan säästää kaikessa
ja ostaa vaatteetkin kirpputorilta.
Ei.
Sopiiko hankinta
ammatti-identiteetin muutosprosessiin
LOLista loliin.
Ei merkitystä.
Auttaako hankinta minua olemaan
parempi äiti tai parempi vaimo.
Ei.
Sitäpaitsi
äitienpäivä on tulossa
kaikki potentiaaliset lahjahankinnat pitää skipata.
Ainut syy
se, että käsillä tekeminen rauhoittaa
minun ylirasittunutta numeromieltä
aivan liian heppoinen syy.
Jäi hankkimatta.
Onhan meillä parvekkeella vielä niitä
rutistuneita hiomapaperin loppuja.
Selite:
Kysyjille tiedoksi: tämä ei ole vielä se julistus siitä, milloin olen saavuttanut ihka oman kriteeristöni onnistumisessa ja ansainnut sen ihan itse määritellyn palkinnon!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi kuule et arvaa miten osu - kaupan hyllylle jäi kone mullakin. Rappuremonttiin sitten joskus aattelin sen lopulta hankkia, sanokoot turhaks kuka vaan. Itteni mukaanlukien. Joku tolkku oltava järjelläkin, varsinkin kun se pakottaa tekemään lopulta järjettömiä ostamattapäätöksiä.
Konevoima rulaa - kuulemma.
Miks muuten miehille on sallitumpia tämän lajin koneherkut? BTW
Eikös niitä saa kavereilta lainaksi? Jos ei, niin sosiaalinen asenne kannattaa jatkossa sitten.