Siirrät palojasi erikseen lähemmäs minua,
olet painajaiseni tässäkin hetkessä.
Sanasi taas saa kieroutuneina kaiken aikaan,
leikkasit korvani ja naurat vain niille.
Niittaat tajuntaani laajat ajattelemisen säännöt,
jos joskus kosketat minua taas.
Vähätellen tätä kaikkea rujoutta kuitenkin taas itket,
mustat kyyneleesi vuodatat vatsalleni.
Haukkoen henkeään yrittää se hillitä itseään yöllä,
peilikuvani istuu sängyllä.
Et itse tiedä vieväsi minulta unet näin,
joka päivä ymmärrän kuinka välität.
Eli kauniita unia sullekkin rakas.
Selite:
"...Älä sano rakastavas.."
Silti kai kaikki kaipaa joskus sitä omaa otusta viereensä?
Tai min oon sit taas vaan niin kipee, ettei saata ymmärtää taas omia jorinoitani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
