Tunnetko enää sitä?
Kerro.. Tunnetko.
Häpeilemätön. Paljas.
Ja aina niin helvetin kylmä.
Minne katoaisi kaipaus,
himo siihen josta ei tohdi kertoa.
Hiljaa vielä vaikertaa,
sieluansa Yksin,
itsensä kanssa Yhdessä nakertaa.
Pois ei siitä pääse,
harvempi sisimmässään sitä edes tahtoisi, haluaisi.
Pyytäen anelisi, kaikkensa antaen.
Jäädään mielummin tähän, ei mennä enää.
Huumeella tuo,
jatkuvalla syötöllä suoraan suoneen.
Kantapään kautta
ruosteisella naulalla tehdystä haavasta.
Ja niin kipu menettää itseään
salatulle nautinnolle,
vaiennetulle ja
selkäytimiimme haudatulle
katkeran suloiselle kauneudelle.
Odota vain, jaksa vielä vähän vartoa,
niin luiset olkapääsi naksahtavat vielä poikki.
Myrkyttäen,
vapauttaen sinut vihdoin.
Tunnet sen vielä,
aivan kuten meistä jokainen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
