Kaivaudun kypärääni
ja katoan maailmalta.
Ehkä niin ei sydämeeni
satu liikaa
Jos olen oikein hiljaa
enkä häiritse
ei kukaan enää
katoa.
En jaksaisi menettää
enempää.
Ja edes kaikki ne esineet
jotka isäni on tehnyt
ei häntä tuo takaisín.
Ilman en vain osaa olla.
Käperryn,
olen hiljaa
Ei kukaan enää katoa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Pefletti | Lento 23 | 19.8.2010 | 3 | Runo |
| Pefletti | Kauneimmillaan | 28.3.2007 | 6 | Runo |
| Pefletti | Ihanuus | 4.12.2006 | 5 | Runo |
| Pefletti | Elämä | 23.9.2006 | 1 | Runo |
| Pefletti | Pumpulitaivas | 22.9.2006 | 1 | Runo |
| Pefletti | Hukassa | 28.8.2006 | 1 | Runo |
| Pefletti | Piiloudun | 18.5.2006 | 5 | Runo |
| Pefletti | Ikuisesti | 6.4.2006 | 1 | Runo |
| Pefletti | Kesä Tullee | 26.3.2006 | 3 | Runo |
Kommentit
Surullinen.
Kosketti.
Koskettavaa tuntojen kerrontaa.
Katoavaista on kaikki, paitsi se rakkaus jota annamme, vain sen saamme pitää.
Menettäminen sattuu...kuten rakastaminenkin. Ilman niitä ihminen ei ole elossa. Kävele kohti elämää, tunne tuska, koe riemu ja rakasta edelleen.
Kaunis ja satuttava teksti.
Ei piiloutuminenkaan aina auta...
Kaunis runo.
Menettäminen on raskasta..Jotenkin niin surullista.Mutta kaunis runo omalla tavallaan!