On kummaa tämä elo ihmisen,
suoritamme suuren osan siitä lujaa juosten.
Tapahtumasta seuraavaan,kiireellä kuljetaan.
Välit pikakelataan, nopeasti unohdetaan.
Kuin matkallamme ei olisi muuta kuin alku ja loppu,muulla ei niin väliä.
Itse tahdon ainakin nauttia matkasta, seisahtua ja ihmetellä.
Turha tätä vähää on elää kiireellä.
Kesäinen sadekuuro, talvipakkaset.
Syksyn väriloisto ja kevään ensimmäiset lämpimät tuulet.
Ehkä kehityksessämme olemme jo liian pitkällä,
varmasti on elämämme liian hektistä.
Jos sinulla ja minulla ei ole aikaa enää pysähtyä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi