Alkaa turruttaa,
arki hartiaa painaa.
Aamuihin hajoaa,
työtä kavahtaa.
Tahdon takaisin aurinkoon,
takaisin joutenoloon.
Takaisin huolettomuuteen ja ilonpitoon.
Ei pimeys talven mielialaa nosta,
ei pakkaset paljoa innosta.
Kaipaan Australiaa,
kaipaan sen kuumaa kamaraa.
Ja yöllä nukkuessani näen kaunista unta,
olen taas maassa kenguruitten,
vailla lunta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuta minäkin toivon, täällä Suomen kylmässä sateessa.. -.- Oikein mukava runo :)
Tiedätkös ystäväiseni... se on niitä aikuistumisen merkkejä, kun huomaa kaipaavansa sinne joutenoloon, melkein kuin lapsuuteen takaisin, kun joku muu kantoi vastuun ja hoiti velvollisuudet... Ikävä aina, aina ikävä jonnekin...