Edessäni on suuri puu, jota lähdin kiipeämään. Alku oli hankalaa, koska oksia ei ollut paljon ja hitaasti kuljin ylöspäin puun runkoa. Mitä ylemmäs pääsin, sitä enemmän oli oksia, joihin tarttua. Joistain oksista en saanut kunnon otetta ja otteeni lipsui. Missään vaiheessa en kuitenkaan pudonnut, vaan matkani oli koko ajan ylöspäin. Lähestyin latvaa ja kulkiessani oksat heiluivat, jonka takia muutama siemen irtosi puusta ja tipahti alas maahan. Latvaan saavuttuani katsoin ympärilleni ja kaikkialla oli kaunista. Katsoin alas ja näin mistä olin kulkenut ja mihin oksiin olin tarttunut. Näin maassa kasvavan pari uutta puuta ja hengitin syvään raikasta tuulen virettä. Hetken oltuani, tuuli tarttui minuun ja se kantoi minut pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit