Kynnyksen tuolla puolen

Yli mustan kynnyksen
astun pimeälle puolelle.
Ja valottomassa tilassa
tunnustelen jalkojesi jälkiä,
jotta osaan olla seuraamatta tietä,
jonka minulle loit.
Astun omalle harhapolulleni,
jota hoipuroin tietämättä suuntaa.

Kotimatkalla hiljaisuus pitää kädestä kiinni,
ja tyhjät kadut jäävät taakse.
Sydän tikittää kellon lailla
tuntien, päivien, viikkojen sinua kaivatessa.
Hengittäen savua sisääni,
puhallan kaipauksen ulos.
Ne kaikki hetket,
jotka aistin, mutta en tuntenut,
ne kaikki jäivät luoksesi.

Viidestä päivästä sumussa,
minä muistan vain sinun kosketuksesi.
Joka päivä kadun
etten sanonut niitä asioita
mitä tiedän molempien tuntevan.