siivetön perhonen

Kerran olin kylässä porukoilla, ja katselin jo muiden nukkuessa telkkarista OZ:ia pimeässä ja mietin, että mikäs helvetti täällä rapisee. Aikani pälyilin ympärilleni, kunnes huomasin, se oli isohko päiväperhonen, joka ei päässyt lentoon kunnolla. Menin katsomaan lähemmäs, ja huomasin, että raukan siivet olivat sotkeutuneet nurkassa olleeseen hämähäkinseittiin. Puhdistin siivet niin varovasti kuin saatoin, mutta perhonen ei silti päässyt ilmaan. Ajattelin, että jos vien sen ulos, ei se selviä siellä pitkään, joten annoin sen jäädä sisälle. "Ehkä se oppii aamuun mennessä lentämään", ajattelin.

Aamulla isäpuoli kertoi, että sisällä oli iso perhonen, jonka hän veti vessanpöntöstä alas.

Ahdistavan todentuntuinen

Vahva runo, surullinen ja vaikuttava. Tässä on hienoja sanontoja, omaa sielua, ajatuksella kirjoitettu. Erityisesti jäi mieleeni tuo 'ajatusten ontto läiske kaikuu päässäni' ja 'ei voi lentää, lumi tarttuu siipiin'. Luin monta kertaa ja pidin.