Suutelit kyyneleeni pois
Teit pelkoni olemattomiksi
Missä olisinkaan ilman rakentamaasi satamaa
Eksyneenä maailman vesillä
Ilman purjeita, ilman airoja
Tuulessa ajauduin syliisi
Rantakallioihisi haaksirikkouduin
Niin kauniisti, sinä pidit minusta kiinni
Ja pidät edelleen
Tuulisella vuorenrinteellä
Kohotat sydämeni kohti auringonnousua
Selite:
Tajunnanvirtaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä ovat todella kauniita ja herkkiä nämä runosi. Pidin niistä kaikista!
Kauniisti kirjoitat. Valoisasti. Rohkeasti tunteita kuvaten.
"Kohotat sydämeni kohti auringonnousua" on jotain käsittämättömän kaunista. Tää runo on vaan jotenki täydellinen.
Tässä on luottavaista turvallisuuden tunnetta.
..vie minut minne tahrot.. :)
kaunis, haikea, ihana muuta sanotttavaa en keksi.. "Missä olisinkaan ilman rakentamaasi satamaa
Eksyneenä maailman vesillä
Ilman purjeita, ilman airoja" tuo oli ihanin kohta.. pidin.. jatka runoilemistasi! <33
Tajunnan jirtaa tai toiveita, unelmia, todellisuutta. Tätähän me ihmiset kaipaamme. Luulemme löytävämme sen toisesta ihmisestä oman haaksirikkomme jälkeen. Kuitenkin jokainen meistä on lopulta se ainoa kallio, johon voimme turvata. Onnellisia he, joilla on ystävä tai läheinen viereisellä kalliolla.