Katselen säteitten sinfoniaa kuin kapellimestari aikaansaamaansa sävelten taidetta
En kauaa voi katsella nousevan auringon väriloistetta
aamu-usvaa,
kun tuulenvire haihduttaa sen pois
Kevät, tuoksut puhkeavat silmut
koko luomakunta pursuu elämää
kukat, perhot, tammen terhot
Elämä on mahtavaa
Mutta syksy liian pian kaiken vaientaa
Lapset leikkii leikkejänsä
raikkain huudoin säestämänä
On aika huolettoman iän
Aika rientää lapsi varttuu, huolta karttuu
tauti tarttuu
Jo ohi aika lapsuuden
Nuori mies tuliterää autoansa kiertää
kylän samanikäiset seuranaan
Ajotietokone, tottakai, ja paljon muuta
Vahata täytyy. Mikä loisto.
Uutuuden kiilto huomenna jo himmeämpää
Nuoripari järvenrantaa hiljaa etenee
Laulurastas heille laulun loi
Kuiskaukset, nauru heläjää, kaksi eläjää
yhteistä on paljon heillä
Miksi nuoruus ei voi olla ainiaan
Illan viime säteet värjää taivaan kannen loistollaan Siinä elämäni kirjo aukeaa
Uuden
tuoreen
nuoren
rakkauden
syö aika liian pian.
Vain muisto meistä jää.. jälkeen jää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskettava runo, herkin sanoin, näinhän se menee, hetket kauniit ohikiitää, se on se elämä, kuinka sinun runosi tuntuukaan, sydämeen asti