Kun sisuskalut ylös tahtoo tulla
ei silloin maistu kinkku eikä pulla.
Kun jalat jäätyy, otsa polttaa tuhkaa,
kun kehno keho murentua uhkaa.
Kun hikeä tihkuttelee kainaloista
jo luulet tässä kuivut niinkuin soista
liiat vedet valutellaan muille maille
ja tunnet joutuvasi maille autuaille.
Ei kukaan sääli, kukaan ei sua helli,
on olo vangin, jonka koti selli.
Siis oksenna ja hikoo, tuskaa kärsi,
juo mehua ja pillereitä järsi.
Jo viikon, parin päästä päivä paistaa
ja alkaa ruoka, juomakin taas maistaa!
Selite:
Satuin potemaan tämän taudin ihan äskettäin eli nyt alkaa taas elämä tuntua elämisen arvoiselta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
